29.06.2009 - 21:52
Aika menee niin ettei perässä pysy.
Elän rauhallista keskiraskauden aikaa, pahoinvointia tai väsymystä ei ole eikä maha ole vielä tiellä. Useimmat eivät edes huomaa odotustani.
Painonnousu on ollut rauhallista ja tasaista, johtunee siitä että olen saanut herkut jätettyä vähemmälle kuin aikaisemmissa odotuksissani. Äitiysvaatteisiin siirtyminen on vasta nyt ajankohtaista.
Rakenneultraa jo kovasti odotan, että pääsisin näkemään oman pikkuiseni. Pieniä liikkeitä on tuntutnut juhannuksesta lähtien silloin tällöin, päivittän en niitä vielä huomaa mutta koitan olla huolestumatta siitä.
Kyllä minä tästä vauvan saan.
25.04.2009 - 14:47
Kävin ultrassa ja sieltä löytyi pikkuinen, jonka sydän sykki.
Ei oo todellista.
20.04.2009 - 13:34
Toistaiseksi ei mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan. Raskausoireita ei juurikaan näy, jotain sellaista epämääräistä voimattomuuden tunnetta vain.
Pelottaa ettei tämä kestä. Pelottaa keskenmeno. Pelottaa oma jaksaminen. Pelottaa että esitän liian reipasta.
Muutama päivä vielä ultraan, sieltä pitäisi löytyä jo sykekin.
Yritän unohtaa kaiken siihen asti. Jotenkin pitää vaan porskuttaa eteenpäin.
09.04.2009 - 13:15
Ruskuaispussi löytyi sieltä mistä pitikin ja piikitys aloitetaan.
Pelottaa kohtalaisesti.
Haluan uskoa onnistustumiseen. Haluan jouluksi vauvantuoksua.
06.04.2009 - 22:34
Ei tämä ole todellista, selkeä plussa pärähti.
19.11.2008 - 15:13
Vauvavuosi on ohi. Vauvakuume ei.
Lapsonen 1v 2kk taapertaa ja touhuaa, penkoo kaikki paikat ja tanssii musiikkia kuullessaan. Rakastaa ja tutkii, vuorotahtiin.
Allergiat vaivaavat, mutta ei kovin pahasti. Maito, soija, kaura, ohra ja ruis pidetään tällä hetkellä ruokavaliosta poissa. Imetys sen sijaan jatkuu ilolla.
Kestovaipatus on osa arkirutiinia, vaipoista ei jaksa edes äitikään enää innostua.
Meillä on kaikki hyvin, ellei jopa loistavasti. Uskon että en itse ole koskaan ollut tätä tasapainoisempi.
28.02.2008 - 19:09
Tämä on kyllä klisee, mutta vitsit että aika rientää! Tuuletan taas onnistumisista: Päivärytmi on nyt vakiintunut: - 7.30-8 herätys
- 9 autoajelu eskariin, hereillä ja tyytyväisenä
- 10.30-11 unille vaunuihin, nukahtaa yleensä rinnalle
- 13 autoajelu eskariin, hereillä ja tyytyväisenä
- 13.30-14.00 unille vaunuihin, nukahtaa yleensä rinnalle
- kahden-kolmen tunnin unet, pari kertaa täytyy lykätä uudelleen uneen
- 20.30-21 uni-imetys kainalossa
- joskus nukahtaa puolessa tunnissa, huiskepäivän jälkeen saattaa mennä kaksikin tuntia!
- heräilee ja imetetään taas uneen
- minun käydessä nukkumaan heräilee ja imetetään uneen
- yöllä 2-3 imetystä, ehkä kahden, (neljän), kuuden aikaan
Nyt lennätettävä lapsi pesulle.
13.02.2008 - 10:55
Ei tällaista vauvaa ole kellään. Meillä asuu Neiti Hyväntuulinen.
Allergiat alkavat näyttäytyä, tomaatti on jäänyt hyllylle ja ketsuppipurkkiin. Jotain muuta on vielä, mutta eiköhän se selviä. Kiinteisiin on vielä aikaa melkein kaksi kuukautta ja ne aloitetaan TODELLA rauhallisesti, jotta mahdolliset pahikset jäävät heti kiinni. Lehmänmaitoon ja kanamunaan ei kosketa tänä vuonna ollenkaan.
Äitikään ei ole yhtään väsynyt. Onnellinen kyllä.
02.12.2007 - 23:54
Minulle kuuluu pelkkää hyvää, tässä taas onnistumisia yksi toisensa jälkeen: - vauva on aurinkoinen, hymyilee ja juttelee
- imetys sujuu kuin tanssi ja vauva kasvaa
- allergioista ei ole näkyvissä pienintäkään merkkiä
- kestovaippailu on juuri niin kivaa kuin kuvittelinkin sen olevan
- pyykinpesu ei kyllästytä (kaksi koneellista viikossa vaippojen takia ei tunnu yhtään missään -ja nehän on ne kivoimmat koneelliset)
- ristiäiset on pidetty ja ne olivat juuri niin ihanat kuin toivoinkin
- ristiäisten jäljiltä koti on siisti ja ihana
- olen saanut tehtyä roppakaupalla käsitöitä, niitä esittelen toisaalla
- symbioosi vauvan kanssa on rikottu, mieskin mahtuu taas lähelle
- olen päässyt jo kauppaan, parturiin ja hierojalle, muualle en ole vielä halunnutkaan
Onnistumisia olen toivonut ja nyt niitä ropisee joka suunnasta. Nautin tästä pysähtyneestä onnen tunteesta, siitä lämmöstä mikä seisahtuu sydämeen kun katson lapsiani, perhettäni. Välillä on vaikea uskoa että siitä suosta missä rämmin kaksi vuotta sitten on voinut päästä näin ylös. Onnistuminen on ilo.
16.11.2007 - 10:39
Aika kuluu kuin siivillä ja ristiäisetkin on kohta käsillä. Vauvan nimi on ollut käytössä jo viikon vanhasta, mitä sitä salaamaan kun se kerran on jo varmaksi päätetty :) Eilen kävin pappia tapaamassa ja kävimme kastetoimitusta läpi. Kerroin että tätä lasta on meille todella toivottu ja odotettu ja että olen saanut neljä keskenmenoa tätä ennen, mutta toivon ettei niistä erikseen mainita tuolla. Itketti sekä ilosta että surusta.
Kolme vuotta ja neljä kuukautta imetystä ja sain ensimmäisen rintatulehdukseni. Ensin luulin sairastuneeni vaan flunssaan, kun oireet olivat alilämpö ja palelu, seuraavana päivänä kuume ja päänsärky. Rinnassa tuntui pientä vihlomista, mutta hyvin pientä. Päivittelin että pukkaako nyt samaan aikaan tulehduksenalkuakin vai kuuluuko tämä flunssaan...
Imetin ja imetin vihlovasta rinnasta ja uskoin sillä ehkäiseväni rintatulehduksen, mutta tiheällä imettämisellähän minä juuri paransin sen. Kuume ja päänsärky katosivat nimittäin samalla kun rinnasta loppui vihlonta. Vasta juttelu siskon kanssa selvitti asian, päänsärky on kuulemma hyvin tavallinen rintatulehduksen oire.
Vauva naureskelee ja juttelee "gggg"-juttuja. Ihanaa.
30.10.2007 - 12:10
Päivärytmiä ei vielä ole, vauva nukkuu lyhyitä pätkiä ja yleensä yhden pitemmän pätkän päivän aikana, mutta aina eri aikoihin. En ole "uskaltanut" lähteä pitkälle vaunuilemaan, mutta eilen sain haettua eskarilaisen kävellen. Vauva vetäisi vaunuissa neljän tunnin tirsat ja heräsi tietysti kun minulla oli lämmin ruoka lautasella.
Yöllä tulee nykyisin yksi pitempi unipätkä, neljä-viisi-jopa kuusikin tuntia. En valita yhtään.
19.10.2007 - 15:49
Mitäs meillä: imetystä, imetystä ja imetystä. Lapsentahtisesti. Mitäpä sitä muutakaan äiti haluaisi kolmiviikkoisen vauvansa kanssa tehdä näin kansainvälisellä imetysviikolla. No, kirjoittaa imetyksestä tietysti. Yöt meillä nukutaan hyvin, öhinät tainnutetaan imettämällä noin puolenyön, neljän ja seitsemän aikoihin. En tiedä kuinka kauan syöttöihin menee aikaa, koska nukahdan yleensä ennen vauvaa. Onnistumisia tähän mennessä: - vauvan paino nousee
- nännihaavat ovat parantuneet
- imetys ei enää satu
- vauva suostuu imemään molemmista rinnoista, joten pumppua ei tarvita enää joka päivä
- vauva suostuu imemään myös makuulla
- imetysasentoni on suhteellisen rento myös istuessani
- vauvan imemisote on lopultakin hyvä molemmilla puolilla
- yksi seitsemän tunnin maratonimetys ei saanut minua sekoamaan täysin
Ihan itsestään näihin mihinkään ei olla päästy vaan sitkeästi on pitänyt taistella. Imetys ei välttämättä ole itsestäänselvyys, vaikka se toisinaan voi sujuakin kuin tanssi. On hyvä muistaa, että apua on saatavilla jos koreografia ei ole itsellä tiedossa. Minäkin olin unohtanut melkoisen määrän perusaskelia. No, nyt ne on kiltisti palautettu mieleen Imetystukilistan kotisivuilta. Suosittelen luettavaksi jo raskausaikana (minä jätin nyt väliin kun luulin jo osaavani) että pysyy mieli rauhallisena. kun haasteellinen hetki tulee eteen. Yleensä niitä tulee -jossain vaiheessa.
05.10.2007 - 11:13
Alkuhankaluuksien jälkeen olemme kotona ja kaikki on hyvin. Imetys sujuu, lapsi on ihana ja äiti toipumassa. Tässä tyttö, kuvassa ikää muutamia tunteja. 
28.09.2007 - 06:30
Tänään minulle tehdään sektio, vauva on viistotilassa. Menen sairaalaan seitsemäksi ja kahdeksalta on tavoite olla leikkurissa. Keskimäärin vauvat syntyvät kuulemma 8.45.
Palaan kommentoimaan tätä kirjoitusta kun minulla on uutisia.
edit klo 14: Yhdeksän pisteen tyttö klo 09.09. 3414g ja 49 cm. Olen onnesta ja onnistumisesta mykistynyt.
26.09.2007 - 19:11
- Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus: a-haa, yöllä ei lähdettykään synnyttämään.
- Hirvittävä nälkä ja voimattomuuden tunne iski puoliltapäivin vaikka olin kerrankin syönyt kunnon aamiaisen.
- Kevyttä supistelua pitkin päivää.
- Liitoskipuja ja painon tunnetta alhaalla.
Onko nämä nyt merkkejä synnytyksen käynnistymisestä? Edelliset on lähteneet liikkeelle vesien menolla, nyt ei ole tuolla päätä painamassa kalvoja rikki, joten epäilyttää ettei mene samalla tavalla. Puolitoista vuorokautta sovittuun sektioon, pysyisipä vauva kyydissä sinne asti. Otan lääkeannokseni kuitenkin nyt normaalisti ja toivon että kahteentoista tuntiin ei tule tarvetta puudutukselle.
24.09.2007 - 13:52
Sektio on nyt sovittu ensi perjantaiksi, silloin raskausviikot 39+4. Tuntuu oudolta tietää vauvan syntymäpäivä, tai ainakin syntyy viimeistään päivämäärä. Jos synnytys käynnistyy ennen tätä ja ilta/yöaikaan, joudutaan lääkitykseni vuoksi tekemään jotain hidastustemppuja, koska lääkkeen ja puudutusten välissä tulee olla 12 tunnin varoaika. Päiväsaikaan päästään sitten suoraan asiaan.
Sektion tulee tekemään lääkäri, joka hoiti kaavinnan neljännessä keskenmenossani ja niskapussiultran tässä raskaudessa.
Jännittää.
23.09.2007 - 19:02
Kaksi yötä valvottuani ja tätä asiaa vatvottuani päädyin siihen, että perätilavauvaa en synnytä alakautta. Tässä tilanteessa, tällä historialla en uskalla ottaa yhtään ylimääräistä riskiä. Toki sektiokin on aina riski, mutta ei niinkään vauvalle vaan minulle.
Ihmettelen sektiopäätöstäni itsekin, sillä olen aika ronski ja reipas tyyppi, minulla on kaksi hienoa synnytystä takana, syntyvä vauva on alle 3,5 kiloa ja lantioni on tilava. Uskon, että perätilasynnytys sujuisi minulta varmasti ihan hyvin jos olisin siihen motivoitunut enkä näin peloissani.
Ilman pettymyksiäni tilanteeni olisi varmasti aivan toinen.
20.09.2007 - 11:04
Eilinen ultralöydös: vauva tiukasti perätilassa. Nyt suunnitellaan perätilasynnytysta ja olen aika varautunut.
On vaikea luottaa siihen että kaikki menee hyvin.
Viime yö meni valvomiseksi. Taitaa pelottaa ihan oikeasti.
15.09.2007 - 21:34
Tänään on ollut maha kireänä iltapäivästä asti. Ei tee kipeää, ei aaltoile, mutta jotain on selvästi meneillään. Vauva valmistelee tuloaan, veikkaan. Selkäkipua ollut jo pari päivää, liittyykö tähän...en tiedä.
Vauva seilaa poikkitilan ja viistotilan välissä, on tainnut käväistä lähtökuopassakin ainakin kerran tänään. Synnärillä olivat sitä mieltä että ei tarvitse lähteä näytölle edes poikkitilan takia ennen kuin on selvästi käynnissä. Mutta mistäs sen sitten tietää koska on käynnissä...edelliset lähti liikkeelle selvästi lapsiveden menosta.
Eipä uskoisi että tässä jo kohta kolmatta synnytellään...niin avuttomalta tuntuu nyt. Kassi on nyt kuitenkin pakattu.
13.09.2007 - 21:23
Muutama viikko kotona ja kotityöt ovat siirtyneet lähes täysin minulle. Missä hiton säänökirjassa lukee että illallinen on oltava pöydässä kun mies raahautuu viiden maissa töistä kotiin? Miksei silloin voi ihan hyvin retkeillä lasten kanssa ja syödä välipalaa ja valmistaa illallinen myöhemmin? Miksei illallista voi valmistaa perheen isä jos vaimon aikataulu ei tunnu olevan sopiva?
En suostu olemaan itsestäänselvyys. Päiväunet on saatava ottaa silloin kun siltä tuntuu. Ja tänään tuntui.
|
Kirjoittaja
Tämä blogi alkoi 2006 päätöksestäni keskittyä murehtimisen sijasta onnistumisiin. Kolmannen lapsen yritys alkoi kesällä 2003 ja päättyi onnistumiseen syyskuussa 2007. Blogi seurasi tätä odotusta ja jatkaa edelleen elämäni onnistumisten kirjaamista.
lukija
Tämä on kommenttiystävällinen blogi.
Jätä jälki käynnistäsi, jos haluat.
Saatan jopa kirjoittaa heränneistä ajatuksista.
onnistumiset ja pettymykset
tyttö 1998
poika 2001
tyttö 2007
vko 7 10/03
vko 12 3/04
vko 11 3/05
vko 12 10/05
|
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
