Huh näitä äitiyslomalaisen kiireitä. Saan yleensä oikein pistää itseni liikkeelle että ehdin hakemaan eskarilaisen ajoissa.

Haluan saada kaiken valmiiksi ennen synnytystä, siihen on enää arviolta 30 päivää!
Käsitöitä on onneksi kilokaupalla keskeneräisinä: neulomuksia, virkkuutöitä, ompeluksia ja vaikka mitä muuta näiden väliltä. Niihin on ihanaa upottaa itsensä ja ajatuksensa. Välilllä pelottaa niin p..sti ja välillä on ihan vahva olo. En tiedä kumpaa enemmän.

Tänään kävin uimassa, vesijuoksin ja jumppasin tunnin verran ja kyllä tulikin hyvä olo -hetkeksi. Sen jälkeen ajelin autolla kotiin ja olo oli pelottavan tyhjä. Syli on tyhjä, vaikka vauva melskaa masussa ja on jo siirtynyt lähtökuoppiinsa, ei siis enää vaivaa minua poikkitilassa loikoilemalla. En osaa luottaa siihen että hartain toiveeni täyttyy näin monen vuoden jälkeen. Se olisi kerrassaan omituista. Olen kuitenkin onnellinen ja vauvakuumeinen, jos nyt raskaana voi sitä ollakaan.

Vähintään yhtä onnellinen olen siitä että muillakin onnistuminen häämöttää.