Aika menee niin ettei perässä pysy. Elän rauhallista keskiraskauden aikaa, pahoinvointia tai väsymystä ei ole eikä maha ole vielä tiellä. Useimmat eivät edes huomaa odotustani. Painonnousu on ollut rauhallista ja tasaista, johtunee siitä että olen saanut herkut jätettyä vähemmälle kuin aikaisemmissa odotuksissani. Äitiysvaatteisiin siirtyminen on vasta nyt ajankohtaista. Rakenneultraa jo kovasti odotan, että pääsisin näkemään oman pikkuiseni. Pieniä liikkeitä on tuntutnut juhannuksesta lähtien silloin tällöin, päivittän en niitä vielä huomaa mutta koitan olla huolestumatta siitä. Kyllä minä tästä vauvan saan.