Olen imettänyt yhteensä 3 vuotta 3 kuukautta, josta täysimetystä (*) 10 kuukautta. Ihan tasan tämä ei jakaannu lasteni kesken, koska tieto imetyksestä, sen tärkeydestä ja ihanuudesta on lisääntynyt matkan varrella.

(*) Täysimetys tarkoittaa, että vauva saa ravinnokseen vain oman äidin maitoa.

Ensimmäinen imetys meni hyvin, erittäin hyvin jos ottaa huomioon olosuhteet: en tiennyt mitään enkä saanut tukea mistään. Alkuhankaluuksia oli, koska tyttö oli lastenosastolla heikossa kunnossa eikä jaksanut imeä. Lisäksi minulla matalat rinnanpäät joista oli lähes mahdotonta saada otetta. Yhden hoitajan aktiivinen panostus vaikutti suuresti siihen, että imetys ylipäänsä lähti käyntiin ja että tyttö oppi imemään. Lisämaidot oli jo vaarallisesti kehissä, mutta niitä ei onneksi tarvittu alkupäivien jälkeen. Syöttöpunnituksia tehtiin ja maitoa riitti. Täysimetystä (tiedän, virallisesti en voi sanoa täysimettäneeni tätä lasta, koska tyttö sai lisämaitoja sairaalassa) kesti 4 kk, jonka jälkeen imetystä muun ruoan ohessa kunnes tyttö oli 11 kk ja söi jo niin paljon kiinteitä ettei rintamaidolle jäänyt tilaa. Silloin tuntui, että lapsi vieroitti hiljalleen itse itsensä ja imetys päättyi ilman suurempia tunteita. Mielessä oli enimmäkseen onnistuminen.

Toisen lapsen odotuksen aikoihin kuulin Imetystukilistasta, johon liityttyäni tietämykseni imetyksestä lisääntyi radikaalisti. Kärsin tunnontuskia ensimmäisessä imetyksessä tekemieni "virheiden" vuoksi ja olin vihainen neuvolalle, joka uuden tiedon mukaan antoi aivan vääriä neuvoja silloin aikoinaan. Liityin Imetyksen Tuki ry:hyn, jossa oli mukana samanhekisiä ihmisiä.

Toinen lapseni syntyi. Imetys lähti käyntiin hienosti heti synnytyssalista. Edelleen matalat rinnanpät tuottivat hankaluutta, ote oli toisinaan hukassa ja rinnanpäät rikkoutuivat. Tämä lapsi oli rauhallinen ja tyytyväinen, söi ja nukkui. Neuvolassa viiden viikon vaiheilla pojalle oli tullut liian vähän painoa pituuteen nähden. Terveydenhoitaja uhkailemaan että maitoni ei ehkä riitä ja että lisämaitoa tarvitaan. Sanoin, että ensin yritetään muita keinoja ja neuvolakortiin kirjoitettiin ohjeeksi tehostettua imetystä. Itketti.
Imetystukilistalle kirjoitin avunhuutoni ja sainkin hyviä ohjeita. Pesimme pojan kanssa peiton alla muutaman päivän, keskityin vain ja ainoastaan imettämään. Huomasin, että imemisote ei ole kunnollinen, rinta ei ollut kunnolla suussa ja keskityin korjaamaan sen kuntoon jokaisen imetyksen alussa. Näillä ohjeilla paino lähti nousuun ja kaikki oli taas hyvin.
Poikaa täysimetin suositusten mukaisen 6 kk, eikä siinä ollut pienintäkään vaikeutta. Tottakai oli selvää, että kokonaisia öitä ei tässä vaiheessa nukuttu, vaan imetyksiä oli yölläkin ainakin kaksi, joskus kolme. Vaikeuksia oli lähinnä neuvolantädillä, jonka mielestä lisäruoat olisi ollut syytä aloittaa nelikuisena. Vetosin WHO:n suosituksiin ja tein kuten halusin.
Sitten tulivat mukaan kiinteät ja niiden mukana allergiaoireet, joita en ala tässä kirjoituksessa ruotimaan, koska siitä tulisi kirja. Tilanne meni siihen, että pojan kasvu hidastui koska allergisoivat ruoka-aineet häiritsivät muun ruoan imetymistä. Toki allergisoivia ruokia ei annettu pojalle sen jälkeen kun oireet oli havaittu, mutta minä jatkoin niiden syömistä koska lääkäri niin neuvoi. Taas keskusteltiin imetyksestä ja sen jatkamisesta. Tein oman ratkaisuni: poistin omasta ruokavaliostani kaikki pojalle oireita aiheuttaneet ruoka-aineet sekä ns. yleisallergisoivat eli ryhdyin imetysdieetille. Tämän jälkeen kasvu lähti nousuun ja kaikki olivat onnellisia. Minäkin, joka opin leipomaan leipää täysjyväriisistä ja jopa pitämään siitä.
Olin tiukalla imetysdieetillä (ei maitoa, ei edes naudanlihaa, munaa, vehnää, kauraa, ohraa, ruista, maissia eikä ns. yleisallergisoivia eli soijaa, selleriä, palsternakkaa, sitrushedelmiä, mansikkaa, kiiviä, tomaattia, paprikaa, pähkinöitä, manteleita, suklaata, hunajaa , kalaa, äyriäisiä) mutta koin sen mielekkääksi koska poika oli tyytyväinen ja kasvoi, sopivia ruokia löydettiin pikkuhiljaa ja jaksoin kokkailla erikoisruokia.
Palasin töihin pojan ollessa 1 v 2 kk ja jatkoin imetystä edelleen. Imetin aikaisin aamulla, lypsin päivällä töissä seuraavan päivän lounasmaidot, imetin puistonpenkillä hoidosta hakiessa, imetin illalla aina pojan niin halutessa. Tätä jatkettiin ainakin puoli vuotta, jolloin lakkasin lypsämästä päivisin.
Tämä imetys meni eteenpäin omalla painollaan, enkä kokenut sitä mitenkään rasittavana tai hankalana. Tiukan ruokavalion kanssa pärjääminen oli haastavaa, mutta sen jaksoi, koska tiesi ettei se ole pysyvää, ainakaan minun kohdallani.
Imetys loppui pojan ollessa 2 v 4 kk, silloin oli jo pitkään eletty yhdellä tai kahdella imetyksellä per päivä. Elimme vaihetta "en kiellä, en tarjoa", joten poika sai maitoa silloin kun sitä pyysi. Ensin jäi väliin päivä, sitten kaksi ja sitten kokonaan. Kun imetys oli jo loppunut, saivat rinnat muutaman kerran saunassa erityissilityksen pojalta. Tuntui hyvältä.

Tunsin haikeutta, mutta myös aitoa luopumisen iloa. Onnistumista.