Tänään kerroin puhelimessa äidilleni, että olen nyt sitten aloittanut sen piikittämisen.
Ai MITÄ?

Niin, siis olen raskaana. Äiti ei tietenkään osannut yhdistää näitä kahta minulle itsestäänselvää asiaa toisiinsa ja oli ihan pihalla. Asian tajuttuaan äiti oli iloinen ja positiivinen ja valoi uskoa minuunkin että kyllä tämä tästä loppuun asti menee. Kysyi myös että olenko miettinyt miten kestän jos kaikki ei menekään hyvin. No, mitä siihen voi sanoa. Olen miettinyt, mutta en tiedä. Sen näkee sitten.

Yksi äidin kysymys jäi mieleen: Onko se varmasti vauvalle turvallista se lääkitys?
Tätä voikin sitten miettiä koko raskauden keston ajan.

Nyt raskaudesta tietää siis oman perheeni lisäksi vanhemmat ja sisarukset.