Tänään pyörryin kassajonossa. Alkoi heikottaa ja yhtäkkiä lähti jalat alta.
Söin kassista proteiinipatukan ja istuskelin kaupan lattialla oman aikani. Lapsia pelotti ja rauhoittelin heitä sujuvasti, vaikka itsellä ei ollut aavistustakaan mistä oli kyse. Olin syönyt hyvän aamiaisen eikä ihan vielä ollut lounasaika.
Kaupassa kuusivuotiaani kysyi: äiti kuoleeko se vauva nyt? Hän muistaa vielä toisen keskenmenoni reilu kolme vuotta sitten, jolloin vuodin kotona niin paljon että taju lähti. Silloin mentiinkin ambulanssilla sairaalaan . Illalla jutellessamme asiasta kuusivuotias sanoi että se oli se kerta kun sä pissasit verta. Muistaa kuinka pönttö oli punainen.

No, tähän päivään: soitin miehen hakemaan meidät kotiin, ei tullut mieleenkään hypätä auton rattiin. Iltapäivällä neuvolassa mitattiin alhainen verenpaine, pieni hemoglobiinin määrä ja puhdas pissa. Äitiyspolilta rauhoiteltiin että noilla lukemilla eivät yhtään ihmettele, mutta jos olo ei lähde levossa korjautumaan niin sitten polille gynekologin tsekkiin.

Paikallaan seisominen (tiskaaminen, ruoanlaitto), selällään makaaminen, pitkään istuminen, portaiden ja ylämäen kävely eivät sovi minulle nyt. Kohtu painaa jonnekkin ja tulee huono olo. Vauvalla pitäisi silti olla kaikki hyvin.

Pelottaa niin perkeleesti.