Uskomatonta, täällä asti jo. En millään malta odottaa.

Olo on puhiseva ja ähisevä, tänään olen lähinnä nukkunut kun mitään muuta ei jaksa. Aina ei vaan jaksa innostua mistään.
Vauva vaihtelee paikkaa jatkuvasti, eikä todellakaan ole missään lähtökuopissa. Syvällä jalkovälissä ei ole yhtään mitään, koska minun on helppo olla kylkimakuulla ilman sitä iänikuista tyynyä jalkojen välissä. Masussa köllötellään enimmäkseen poikkitilassa, mutta tänään neuvolan pöydällä rekisteröitiin myös perätila. Toki on varsin hyvät mahdollisuudet siihen, että vauva asettuu ihan itsekseen raivotarjontaan, mutta enpä osaa luottaa siihen.
Yhdeksän päivän päästä on ultraseuranta ja sitten päätetään mitä tehdään. En ole innostunut kääntämisestä, varsinkin jos vauva on samanlainen kuin nyt, että soutaa ja huopaa.

Olen niin odottanut synnytystä. Sellaista ihan tavallista, ei käynnistettyä, ei sektiota, mielellään luomua. Vaikka tällaista.

Mutta käy minulle mikä tahansa muukin, onnistumiseen riittää elävä vauva. En enää valita mistään.